Kolme naista Laura, Katariina ja Eva taistelevat olemassaolostaan tyttärinä ja naisina, Katariina kolmikosta myös äitinä. Katariinan äitiys ei ole kuitenkaan jalustalle nostettua, hänen elämänsä paras aika ei ole suinkaan se, kun lapset ovat pieniä. Kolmikosta Laura on ainoa, joka haluaisi tulla äidiksi, mutta ei tule raskaaksi. Eva elää yksin, synnyttämätön nainen, jota oma sisar nälvii hehkuttaen omaa perhe-elämäänsä kuin se olisi ainoa oikea muoto elää: ”Kaikki naiset haluavat jossain vaiheessa synnyttää, se on luonnon laki.” Mutta Eva ei halua. Eikä hänellä ole aviomiestäkään, joten hän ei yllä normaalin naisen mittoihin.
Kanerva Tuomisen romaani on uskottava kuvaus äideistä ja tyttäristä, jotka ovat lihaa ja verta. Tarinan edetessä lukijassa herää kysymys: eikö synnyttämättömiin yksineläviin naisiin kohdistuva arvostelu ole yksi rasismin muoto? Miksi mies vastaavassa tilanteessa on kunnianhimoinen menestyjä, kun taas nainen epäonnistunut kummajainen, vaikka onkin menestynyt omilla ansioillaan, ei miehensä siivellä. Evalta on kysytty monta kertaa, miksi hän ei ole halunnut synnyttää. Onko kysymystä esitetty toisin päin: miksi haluat synnyttää? Laura haluaa miellyttää äitiään, sisartaan kuin myöskin miesystäväänsä, mutta ajautuu miehen kautta eläessään täydelliseen umpikujaan, josta vain romahdus pelastaa.
Miten käy Katariinalle, jonka äiti on elänyt pelkästään tyttärensä varassa eikä halua katkaista napanuoraa? Tai Evalle, jonka ankara äiti kieltää tytärtään tulemasta hautajaisiinsa. Saako Eva lopulta vastauksen kysymykseensä, miksi äiti oli niin julma? Kanerva Tuominen on liperiläinen kirjailija. Hän on julkaissut aiemmin novellikokoelman ”Inhimillisiä illuusioita”.
Hän toimii Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistyksen Ukri ry:n puheenjohtajana. Tuomisen kirja on rohkea huuto naisten puolesta, jotka eivät halua synnyttää. Se ravistelee myös äitiyttä tavalla, jota harva uskaltaa tehdä.

Rauha Kejonen