Kolme naista Laura, Katariina ja Eva taistelevat olemassaolostaan tyttärinä ja naisina,
Katariina kolmikosta myös äitinä. Katariinan äitiys ei ole kuitenkaan jalustalle nostettua,
hänen elämänsä paras aika ei ole suinkaan se, kun lapset ovat pieniä. Kolmikosta Laura
on ainoa, joka haluaisi tulla äidiksi, mutta ei tule raskaaksi. Eva elää yksin,
synnyttämätön nainen, jota oma sisar nälvii hehkuttaen omaa perhe-elämäänsä kuin se
olisi ainoa oikea muoto elää: ”Kaikki naiset haluavat jossain vaiheessa synnyttää, se on
luonnon laki.” Mutta Eva ei halua. Eikä hänellä ole aviomiestäkään, joten hän ei yllä
normaalin naisen mittoihin.
Kanerva Tuomisen romaani on uskottava kuvaus äideistä ja tyttäristä, jotka ovat lihaa ja
verta. Tarinan edetessä lukijassa herää kysymys: eikö synnyttämättömiin yksineläviin
naisiin kohdistuva arvostelu ole yksi rasismin muoto? Miksi mies vastaavassa tilanteessa
on kunnianhimoinen menestyjä, kun taas nainen epäonnistunut kummajainen, vaikka
onkin menestynyt omilla ansioillaan, ei miehensä siivellä. Evalta on kysytty monta
kertaa, miksi hän ei ole halunnut synnyttää. Onko kysymystä esitetty toisin päin: miksi
haluat synnyttää? Laura haluaa miellyttää äitiään, sisartaan kuin myöskin
miesystäväänsä, mutta ajautuu miehen kautta eläessään täydelliseen umpikujaan, josta
vain romahdus pelastaa.
Miten käy Katariinalle, jonka äiti on elänyt pelkästään tyttärensä varassa eikä halua
katkaista napanuoraa? Tai Evalle, jonka ankara äiti kieltää tytärtään tulemasta
hautajaisiinsa. Saako Eva lopulta vastauksen kysymykseensä, miksi äiti oli niin julma?
Kanerva Tuominen on liperiläinen kirjailija. Hän on julkaissut aiemmin novellikokoelman
”Inhimillisiä illuusioita”.
Hän toimii Pohjois-Karjalan kirjailijayhdistyksen Ukri ry:n puheenjohtajana. Tuomisen
kirja on rohkea huuto naisten puolesta, jotka eivät halua synnyttää. Se ravistelee myös
äitiyttä tavalla, jota harva uskaltaa tehdä.
Rauha Kejonen
|