Kanerva Vaakanainen

Etusivu - Biografia - Bibliografia - Yhteydenotto

Requiem

Kirjokansi, 2017

Katson ukkosen kiihdyttämää merta, pilvien runnomaa taivasta ja salamoita, jotka ovat kuin kuivat käppyräiset oksat räpsähdellessään pitkin taivaan kantta. Meri on vihainen. Se syöksyy kohden rantaa, ja haluaisin antautua sille. Vie vain mennessäsi! Olen valmis lähtemään milloin vain, ja se on totta. Olen valmis kaikkeen muuhun paitsi palaamaan entiseen.

Tilaa tästä suoraan kirjailijalta

Ei taivasta maan päällä

Kustannusosakeyhtiö Hai, 2013

Suvun naiset, heikot ja vahvat. Heistä vahvin on Anna, joka elää niin kuin itse tahtoo, eivät kuten miehet hänen tahtovat elävän. 1900-luvun alun Suomessa ja Yhdysvalloissa Annan elämäntapa herättää pahennusta ja pelkoa. Itsenäinen ja itsetietoinen nainen on uhka yhteisöilleen. Kanerva Vaakanainen kirjoittaa Annan tarinaa tästä päivästä käsin, mennyttä kunnioittaen. Se, mikä on tapahtunut, herää eloon. Kirjan tekstissä historia ja nykyisyys kulkevat käsikkäin, elävästi ja toisiaan ymmärtäen.

Naiset jotka vihaavat naisia

Kustannusosakeyhtiö Hai, 2012

Äiti, tytär. Velvollisuus. Pettymys. Kateus. Mustasukkaisuus. VIHA. Pitää olla kaunis, pitää olla kiltti, pitää olla sellainen tytär, kun äiti vaatii ja käskee. Tyttäret vihaavat äitejään siksi, että ovat joutuneet heidän kasvattamikseen. Äidit vihaavat tyttäriään siksi, että näkevät heissä menetetyt mahdollisuutensa ja kadonneen nuoruutensa. Ja yrittävät toteuttaa elämätöntä elämäänsä tyttäriensä kautta. Miksi naisen pitää olla synnyttänyt, jotta olisi nainen naisten joukossa? Käyttämättömästä kohdustaan naiset saavat kuulla pahimmat kommentit toisilta naisilta. Tytärten pitää murhata äitinsä, jotta napanuora katkeaisi. Äidinmurhan jälkeen sekä tytär että äiti voivat elää omaa elämäänsä – itsenäisinä ja toisistaan riippumattomina. Kolme naista kohtaa tunteensa, muistonsa ja ajatuksensa suoraan, kiertelemättä.

Lue kirja-arvio tästä.

Inhimillisiä illuusioita

Kustannuskynnys, 2011

Tavallinen elämä on täynnä havaintoharhoja inhimillisillä tekijöillä varustettuina. Täällä synnytään, kuollaan ja tehdään jotain siinä välillä. Selviytymisen mestareita eivät ole autiolla saarella kilpailevat seikkailijat, eivätkä matoja ahmivat ja painovoimaa uhmaavat ottelijat pelkokertoimissaan, vaan arkista elämäänsä elävät ihmiset, jotka aivan tavallisen perusongelman edessä pähkäilevät kaiken tarkoitusta. Ja tarvitseeko kaikella olla tarkoitus? Osa ihmisistä tarttuu kaikkiin mahdollisiin elämän tuomiin mahdollisuuksiin, mutta elämän voi myös elää sellaisena kuin se on. Aina on toivoa, ei pelkästään torstaisin. Ihmisyyden kunnioittaminen vaatii kaikkein eniten ihmiseltä itseltään. Kirjan novelleissa ei pyritä muuttamaan maailmaa, vaan näyttämään siitä pieniä välähdyksiä, joissa on todellisuusvaikutelmaa mukana. Kipukin voi joskus helliä ja huumori viiltää, vai ovatko ne havaintoharhoja? Tarinoiden sankarit ovat totta ja illuusioita sieltä inhimillisemmästä päästä.

Lue kirja-arvio tästä.